Äidin päiväkirja raskaudesta, jossa odotellaan pikkusisarusta isosiskolle (3/2011) syntyväksi 8/2012. Pohdiskelua, tuntemuksia, kuulumisia, raskaustietoutta, niitä tämä päiväkirja pitää sisällään. Toisessa blogissani Olet tyhtä taulu vasta- kirjoittelen elämästä isosiskona kanssa, tänne tulen purkamaan ajatuksia raskaudesta ja odotuksesta.

3. maaliskuuta 2012

Onnen potkuja

Viikon parin verran olen tuntenut pieniä poksahduksia vatsassani, mutta eilen ensimmäisen kerran tunsin kunnon potkuja. Tunnen niitä monta kertaa päivässä, aina kun ehdin paikoilleni. Eilen (rv 17+0) tunsin ne myös vatsan päältä. Miten voi jo nyt, kun toinen on vasta n. 16cm pitkä?  En yhtään muista milloin tunsin ekat potkut esikoisen kanssa, mutta nyt tietysti osaan tunnistaa miltä ne tuntuvat. Tytön kanssa ne meni pitkään sekaisin suolikaasujen kanssa, tai niin ainakin luulin.


Kun tähän asti koko raskaus on tuntunut aika uskomattomalta, niin nyt tuo pieni ihmisen alku vatsassani alkaa saada uskomaan että totta tämä on! Ja yhtä ihanilta potkut tuntuvat kuin ensimmäiselläkin kerralla, yhtä paljon niitä kuulostelee ja odottelee.
Minusta nämä potkut ovat näin äkkiseltään muisteltuna parasta koko raskaudessa, kun se on ikäänkuin äidin ja vauvan varhaista kommunikaatiota. Vielä hauskempaa se on sitten, kun tunnet kylkikaaressa vauvan kantapään ja voit tökätä sen kädelläsi pois. Ja hetken päästä se potkaisee uudestaan.

6 kommenttia:

Maiu kirjoitti...

Kyllä ne vaan voi tuntua! :) Minullakin tuntui samoilla viikoilla vielä vatsan päältä.

Satu kirjoitti...

Voi ihanaa! Mulla alkoi tuntua vasta joskus 21 viikolla, mutta mulla olikin istukka edessä ja kohtu taaksepäin kallellaan. Mutta se oli kyllä parasta, kun se pikkuinen jalka oikein näkyi siinä mahan päällä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Oon tuntenut liikkeitä jo muutamia viikkoja, mutta välillä on monta päivää etten tunne oikein mitään ja se vasta huolettaakin.. Elossa siellä dopplerin mukaan ollaan joten ei kai hätää!

angel86 kirjoitti...

Se on kyl niin parasta ku pikkuinen liikkuu masussa. Itselleni tosin sana "potku" tuntuu ihan oudolta. Niitä odotellessa :)

Ellu kirjoitti...

Hei, löysin blogisi ja taisin jäädä koukkuun :). Mikäli kaikki menee hyvin, meilläkin lapsilla tulee olemaan aika pieni ikäero ja on kiva lukea jonkun samankaltaisessa elämäntilanteessa olevan ajatuksia. Tsemppiä. Niin, ja onko mitään parempaa, kuin ne pienet potkut? Eipä juuri <3.

-N- kirjoitti...

Maiu, nämä tuntuvat kyllä paaaljon aikaisemmin kuin esikoisen kanssa mutta uskottava se on kun niin usein ja hyvin tuntuu.

Satu, mullakin oli istukka edessä ekassa raskaudessa ja aika pitkälle meni ennenkuin tunsin mitään. Tai nyt jälkeenpäin ajateltuna tunsin varmasti mutta en vaan osannut tunnistaa niitä potkuiksi.


Annika, sillä on sitten huilipäiviä välissä jos joskus on hiljaisempaa ;) Hyvä että sinulla on tuo salakuuntelulaite niin tiedät kuitenkin että sydän pumppaa hyvin vaikka potkuja ei tuntuisikaan! Muuten joutuisi ihan turhaan murehtimaan.

Ellu, kiva että löysit tänne! Itsekin olen etsiskellyt blogeja joissa olisi lapsia tulossa pienellä ikäerolla, ja nimenomaan tulossa. En välttämättä halua lukea sellaisia joissa jo ON kaksi pientä, ei kauhutarinoita kiitos! ;)