Kun keho muuttuu

Kuten kaikilla raskaana olevilla naisilla, myös minulla keho muuttuu toistamiseen raskauden myötä. Tämä toinen raskaus on tähän asti ollut kuin identtinen ensimmäiseen raskauteen verrattuna, samoja oireita on ollut ja jäänyt tulematta. Monesti olen miettinyt että oma kehoni on kuin luotu raskaana olemiseen, niin hyvin se sietää kaikkia hormonaalisia muutoksia ilman suuria oireiluja. Pahoinvoinnista en ole joutunut kärsimään tässäkään raskaudessa, enkä myöskään ylitsepääsemättömästä väsymyksestä. Tästä olenkin erityisen kiitollinen omalle keholleni; olisi ollut todella harmillista voida pahoin ja olla väsynyt samaan aikaan kun pitäisi olla hyvä ja jaksava äiti esikoiselle, varsinkin kun hän on niin pieni ja tarvitsee paljon hoivaa ja huolenpitoa.

En ole myöskään huomannut mitään järkyttäviä mielialanmuutoksia itsessäni. Olen aina ollut herkkä ja helposti itkevää tyyppiä, niin ilot kuin pienet surutkin saavat minut helposti tunteilemaan. Tosin tätä jos kysyisi mieheltä olisi hän varmasti eri mieltä, ihan vaan vaikka sen takia että on yleinen oletus että raskaana olevat naiste ovat kärttyisi ja helposti suuttuvia. Edellisessä raskaudessa muistan varsinkin synnytyksen jälkeen olleeni todella itkuherkkä, varsinkin kotiinpääsy sairaalasta oli maailman toiseksi hienoin asia silloin. Jopa koiran näkeminen viiden päivän eron jälkeen sai minut itkemään suunnattomasti, onnesta. Väsyneenä toki muutenkin pikkuasiat saavat suuret mittakaavat.

Kuva

 Vatsan kasvu on ilman muuta se suurin ja ihanin muutos omassa kehossa, siitä näkee miten vauva kasvaa. Niin ihanaa kun se onkin, tuo se myös harmillisempia muutoksia.

Ennen esikoista painoin 47kg, olen aina ollut liian  laiha ja jopa kärsinyt siitä että kaikki vaatteet olivat liian isoja ja vartaloni epänaisellisen laiha. Niinpä ekan raskausen aikana kertyneet +20kg olivat oikein tervetulleita enkä missään vaiheessa kauhistellut tuota kilomäärää. En stressannut niiden lähtöä vaikka sairaalaan jäikin muistaakseni vain 6kg. En myöskään edes suunnitellut painon pudotusta saatika vatsan kiinteytystä, koska tiesin jo tuolloin että toinen raskaus olisi melko pian edessä. Näinollen kaikki laihduttaminen ja tylsät vatsalihasliikkeet olisivat olleen aivan turhia. Kuin itsestään paino tippui kahdeksassa kuukaudessa 54kg:n ja tuo paino olikin minusta ihan ihannepaino; mahduin taas melkein kaikkiin vanhoihin housuihini vaikka vatsani olikin löllöä makkaraa.

Tänään painan 60kg, eli painoa on taas tullut samaan nousevaan tahtiin kuin viimeksi. En edelleenkään ahdistu noista kiloista, vaikka tiedän etten varmastikaan pääse enää tuohon 54kg:n mistä marraskuussa lähdettiin. Tulee mitä tulee, lähtee mitä lähtee ja tiedän että saan vaikka kaikki pois jos jaksan ja huvittaa tehdä asian eteen jotain. Luulenpa ettei huvita.

Kuva ja tietoa painonnoususta raskauden aikana

Raskausarpia minulle ei tullut ensimmäisessä raskaudessa vatsaan ollenkaan, eikä ainakaan vielä tälläkään kertaa. Rasvasin/rasvaan vatsaani joka ilta, vaikken tästäkään asiasta stressinäppylöitä saa. Sen sijaan muutaman viirun sain lantiooni, ja niinkin yllättävään paikkaan kuin toiseen pohkeeseeni. Loppuraskaudessa jalkojen turvotus oli aikamoista, joten kuivat sääreni saivat osansa siitä. Myös rintani säästyivät arvilta, vaikka yhdessä illassa maidon noustessa turposivatkin kuin ilmapallot vappuna.

Kuva ja tietoa raskausarvista

Ihmettelen suuresti ettei minulle ole tullut mitään erityisia mielitekoja, kun niin paljon kuulee juttuja siitä mitä kaikkea naiset alkavatkaan syömään raskauden aikana. Tosin ennen en ole koskaan pitänyt maidosta, kunnes ekassa raskaudessa minun alkoi tekemään sitä mieli. Muuten kyllä ruoka maistuu oiken hyvin, vaikka syön mielestäni kuten aina ennenkin, ja siksi vähän ihmetyttääkin tuo hurja painonnousu.

Kuva ja tietoa jalkojen turvotuksesta

Ihoni voi hyvin, ja hiusten runsas kasvu on seikka jonka toistamiseen huomaan nyt raskaana ollessani. Kun edellisen synnytyksen jälkeen hiukset alkoi tippua päästä tuppoina, ovat ne varmasti nyt alkaneet kasvaa takaisin. Varsinkin ohimoilla ja niskassa huomaa miten sieltä kasvaa uutta tuuheaa hiusta ihan eritavalla kuin "normaalitilassa".

Kuva ja tietoa rintojen kasvusta

Öisin täytyy jo nousta vessaan vaikka kohtu itsessään ei vielä niin hirvittävästi rakkoa painakaan. Sitä odotellessa, kun yöllä saa herätä kolme kertaa pissalle. Mukavaa valmistautumista taas yöllisiin heräilyihin jotka vauvan tullessa ovat jälleen edessä.

Minkälaisia hassuja mielitekoja muilla on ollut raskausaikana?

Puoliväli

Nyt olemme raskauden puolivälissä. Kulunut aika tuntuu yhtä uskomattomalta kuin se että esikoinen täyttää kolmen päivän päästä vuoden. Vastahan häntä odottettiin, ja vielä lyhyemmältä ajalta tuntuu aika jolloin yritimme saada tätä kakkosta aluilleen. Vielä on kuitenkin pitkiä viikkoja edessäkin päin, arki kasvavan vatsan kanssa käy pikkuhiljaa tästä haasteellisemmaksi. Pystyin kuitenkin edellisessä raskaudessa tekemään kaikkea viikoille 42 asti joten toivottavasti myös nyt. Jos ei muuten, niin toivon ettei vatsan kasvu ja oma tuleva kunto ainakaan rajoita tytön kanssa touhuilua, kotityöt saavat sitten jäädä jos jostain pitää alkaa tinkimään.

Seuraava neuvola minulla on parin viikon päästä, edellisellä kerralla kaikki oli hyvin ja sykkeet kuului hienosti. Tulevalla pojalla on sitten tyttösyke (~150), kun esikoistytöllä oli se poikasyke. Eli ihan niin hyvin on taas uskominen terveydenhoitajan arvioihin :). Oma painonnousu on jälleen mielenkiintoista. Edellisessä raskaudessahan minulle tuli yhteensä koko raskauden aikana +20kg joista 7kk imettämällä tippui 14kg. Nyt painoni ennen raskautta oli 54kg ja tällähetkellä vaaka näyttää 59kg joten alkaahan sitä taas kertyä heti näin alussa. Mutta en stressaa, imetys vie varmasti nämäkin kilot ja jos ei vie niin koira alkaa saada enemmän liikuntaa.

Muuten voin hyvin, ei väsytä ja ruoka maistuu hyvin. Edellisessä raskaudessa jäin kuukautta ennen äitiyslomaa sairaslomalle selkäkipujen vuoksi, ja nyt alkaa nuo samanlaiset kivut ilmaantua. Kipua häntäluun kohdalla joka pahenee jos kyykin ja kumarrun paljon. Se ei kutenkaan ole vielä rajoittavaa kipua, mutta selälleen kovalla alustalla ei pysty makaamaan, esim. ultran jälkeen meni tovi ennenkuin pääsin kunnolla kivun vuoksi kävelemään. Uusi kipu on myös issiastyyppinen kipu joka vihloo vasempaan reiteen, polvitaipeeseen saakka.

Vauva liikkuu paljon ja huomaa että kuulee jo ääniä kohdun ulkopuolelta. Alkaa aina potkimaan kun isosisko tulee vierelle kiljumaan. Äitiyshousut piti taas kaivaa kaapista, tavalliset farkut vielä menee kun laittaa pitkän paidan päälle, mutta kotona on mukavampi olla puristamattomissa housuissa.

Raskausviikkojen 15 jälkeen sikiö mm.

• Osaa koukistaa raajojaan ja puristaa käden nyrkkiin
• Harjoittelee nielemistä ja imemistä
• Aukoo suutaan
• Reagoi ääniin
• Iholle ilmaantuu ns. lanungokarvoitusta
• Kasvojen piirteet selkiytyvät ja verkkokalvo reagoi valoon
• Korvat erottuvat jo selvästi
• Ihon pinnalle kertyy ns. lapsenkinaa suojamaan ihoa
• Rv 20 lopussa sikiö painaa noin 220 g. Pituus on noin 21 cm.
• Kohtu ylettyy lähes napaan asti

 Kuvat

Onnen potkuja

Viikon parin verran olen tuntenut pieniä poksahduksia vatsassani, mutta eilen ensimmäisen kerran tunsin kunnon potkuja. Tunnen niitä monta kertaa päivässä, aina kun ehdin paikoilleni. Eilen (rv 17+0) tunsin ne myös vatsan päältä. Miten voi jo nyt, kun toinen on vasta n. 16cm pitkä?  En yhtään muista milloin tunsin ekat potkut esikoisen kanssa, mutta nyt tietysti osaan tunnistaa miltä ne tuntuvat. Tytön kanssa ne meni pitkään sekaisin suolikaasujen kanssa, tai niin ainakin luulin.

Kun tähän asti koko raskaus on tuntunut aika uskomattomalta, niin nyt tuo pieni ihmisen alku vatsassani alkaa saada uskomaan että totta tämä on! Ja yhtä ihanilta potkut tuntuvat kuin ensimmäiselläkin kerralla, yhtä paljon niitä kuulostelee ja odottelee.

Minusta nämä potkut ovat näin äkkiseltään muisteltuna parasta koko raskaudessa, kun se on ikäänkuin äidin ja vauvan varhaista kommunikaatiota. Vielä hauskempaa se on sitten, kun tunnet kylkikaaressa vauvan kantapään ja voit tökätä sen kädelläsi pois. Ja hetken päästä se potkaisee uudestaan.