Äidin päiväkirja raskaudesta, jossa odotellaan pikkusisarusta isosiskolle (3/2011) syntyväksi 8/2012. Pohdiskelua, tuntemuksia, kuulumisia, raskaustietoutta, niitä tämä päiväkirja pitää sisällään. Toisessa blogissani Olet tyhtä taulu vasta- kirjoittelen elämästä isosiskona kanssa, tänne tulen purkamaan ajatuksia raskaudesta ja odotuksesta.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raskausviikot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raskausviikot. Näytä kaikki tekstit

13. huhtikuuta 2012

Neuvolassa rv 23

Tänään on viikkoja täynnä tasan 23.
Neuvolan tutkimuksissa kaikki hyvin, seuraava kerta onkin vasta keskuussa kun tähän väliin tulee lääkärissä käynti. En muista miten oli viime raskaudessa, mutta nyt kuulema ultrataankin. Siellä saakin sitten varman ja viimeisen siunauksen sille että tulokas on varmasti poika.

Painonmuutos oli jälleen mielenkiintoista, tosin ei mitenkään yllättävää: + 494g/vko
Tosin näillä viikoilla viimeraskadessa muutos oli +920g/vko joten ihan ei niihin grammoihin (vielä) päästy.

Kohdunpohjan korkeus oli 22,5cm ja sykkeet ~150. Eli edelleen poikasella olisi tyttösyke jos siihen on uskominen, koska syke korkea. Esikoistytön kanssa sykkeet olivat 130 luokkaa.

Massukin näyttää olevan samaa kokoluokkaa kuin viimeksi, vaikka nyt painan 2kg enemmän kuin viimeksi näillä viikoilla.

9. huhtikuuta 2012

Kun keho muuttuu

Kuten kaikilla raskaana olevilla naisilla, myös minulla keho muuttuu toistamiseen raskauden myötä. Tämä toinen raskaus on tähän asti ollut kuin identtinen ensimmäiseen raskauteen verrattuna, samoja oireita on ollut ja jäänyt tulematta. Monesti olen miettinyt että oma kehoni on kuin luotu raskaana olemiseen, niin hyvin se sietää kaikkia hormonaalisia muutoksia ilman suuria oireiluja. Pahoinvoinnista en ole joutunut kärsimään tässäkään raskaudessa, enkä myöskään ylitsepääsemättömästä väsymyksestä. Tästä olenkin erityisen kiitollinen omalle keholleni; olisi ollut todella harmillista voida pahoin ja olla väsynyt samaan aikaan kun pitäisi olla hyvä ja jaksava äiti esikoiselle, varsinkin kun hän on niin pieni ja tarvitsee paljon hoivaa ja huolenpitoa.

En ole myöskään huomannut mitään järkyttäviä mielialanmuutoksia itsessäni. Olen aina ollut herkkä ja helposti itkevää tyyppiä, niin ilot kuin pienet surutkin saavat minut helposti tunteilemaan. Tosin tätä jos kysyisi mieheltä olisi hän varmasti eri mieltä, ihan vaan vaikka sen takia että on yleinen oletus että raskaana olevat naiste ovat kärttyisi ja helposti suuttuvia. Edellisessä raskaudessa muistan varsinkin synnytyksen jälkeen olleeni todella itkuherkkä, varsinkin kotiinpääsy sairaalasta oli maailman toiseksi hienoin asia silloin. Jopa koiran näkeminen viiden päivän eron jälkeen sai minut itkemään suunnattomasti, onnesta. Väsyneenä toki muutenkin pikkuasiat saavat suuret mittakaavat.


 Vatsan kasvu on ilman muuta se suurin ja ihanin muutos omassa kehossa, siitä näkee miten vauva kasvaa. Niin ihanaa kun se onkin, tuo se myös harmillisempia muutoksia.
Ennen esikoista painoin 47kg, olen aina ollut liian  laiha ja jopa kärsinyt siitä että kaikki vaatteet olivat liian isoja ja vartaloni epänaisellisen laiha. Niinpä ekan raskausen aikana kertyneet +20kg olivat oikein tervetulleita enkä missään vaiheessa kauhistellut tuota kilomäärää. En stressannut niiden lähtöä vaikka sairaalaan jäikin muistaakseni vain 6kg. En myöskään edes suunnitellut painon pudotusta saatika vatsan kiinteytystä, koska tiesin jo tuolloin että toinen raskaus olisi melko pian edessä. Näinollen kaikki laihduttaminen ja tylsät vatsalihasliikkeet olisivat olleen aivan turhia. Kuin itsestään paino tippui kahdeksassa kuukaudessa 54kg:n ja tuo paino olikin minusta ihan ihannepaino; mahduin taas melkein kaikkiin vanhoihin housuihini vaikka vatsani olikin löllöä makkaraa.
Tänään painan 60kg, eli painoa on taas tullut samaan nousevaan tahtiin kuin viimeksi. En edelleenkään ahdistu noista kiloista, vaikka tiedän etten varmastikaan pääse enää tuohon 54kg:n mistä marraskuussa lähdettiin. Tulee mitä tulee, lähtee mitä lähtee ja tiedän että saan vaikka kaikki pois jos jaksan ja huvittaa tehdä asian eteen jotain. Luulenpa ettei huvita.



Raskausarpia minulle ei tullut ensimmäisessä raskaudessa vatsaan ollenkaan, eikä ainakaan vielä tälläkään kertaa. Rasvasin/rasvaan vatsaani joka ilta, vaikken tästäkään asiasta stressinäppylöitä saa. Sen sijaan muutaman viirun sain lantiooni, ja niinkin yllättävään paikkaan kuin toiseen pohkeeseeni. Loppuraskaudessa jalkojen turvotus oli aikamoista, joten kuivat sääreni saivat osansa siitä. Myös rintani säästyivät arvilta, vaikka yhdessä illassa maidon noustessa turposivatkin kuin ilmapallot vappuna.


Ihmettelen suuresti ettei minulle ole tullut mitään erityisia mielitekoja, kun niin paljon kuulee juttuja siitä mitä kaikkea naiset alkavatkaan syömään raskauden aikana. Tosin ennen en ole koskaan pitänyt maidosta, kunnes ekassa raskaudessa minun alkoi tekemään sitä mieli. Muuten kyllä ruoka maistuu oiken hyvin, vaikka syön mielestäni kuten aina ennenkin, ja siksi vähän ihmetyttääkin tuo hurja painonnousu.


Ihoni voi hyvin, ja hiusten runsas kasvu on seikka jonka toistamiseen huomaan nyt raskaana ollessani. Kun edellisen synnytyksen jälkeen hiukset alkoi tippua päästä tuppoina, ovat ne varmasti nyt alkaneet kasvaa takaisin. Varsinkin ohimoilla ja niskassa huomaa miten sieltä kasvaa uutta tuuheaa hiusta ihan eritavalla kuin "normaalitilassa".


Öisin täytyy jo nousta vessaan vaikka kohtu itsessään ei vielä niin hirvittävästi rakkoa painakaan. Sitä odotellessa, kun yöllä saa herätä kolme kertaa pissalle. Mukavaa valmistautumista taas yöllisiin heräilyihin jotka vauvan tullessa ovat jälleen edessä.

Minkälaisia hassuja mielitekoja muilla on ollut raskausaikana?


23. maaliskuuta 2012

Puoliväli

Nyt olemme raskauden puolivälissä. Kulunut aika tuntuu yhtä uskomattomalta kuin se että esikoinen täyttää kolmen päivän päästä vuoden. Vastahan häntä odottettiin, ja vielä lyhyemmältä ajalta tuntuu aika jolloin yritimme saada tätä kakkosta aluilleen. Vielä on kuitenkin pitkiä viikkoja edessäkin päin, arki kasvavan vatsan kanssa käy pikkuhiljaa tästä haasteellisemmaksi. Pystyin kuitenkin edellisessä raskaudessa tekemään kaikkea viikoille 42 asti joten toivottavasti myös nyt. Jos ei muuten, niin toivon ettei vatsan kasvu ja oma tuleva kunto ainakaan rajoita tytön kanssa touhuilua, kotityöt saavat sitten jäädä jos jostain pitää alkaa tinkimään.

Seuraava neuvola minulla on parin viikon päästä, edellisellä kerralla kaikki oli hyvin ja sykkeet kuului hienosti. Tulevalla pojalla on sitten tyttösyke (~150), kun esikoistytöllä oli se poikasyke. Eli ihan niin hyvin on taas uskominen terveydenhoitajan arvioihin :). Oma painonnousu on jälleen mielenkiintoista. Edellisessä raskaudessahan minulle tuli yhteensä koko raskauden aikana +20kg joista 7kk imettämällä tippui 14kg. Nyt painoni ennen raskautta oli 54kg ja tällähetkellä vaaka näyttää 59kg joten alkaahan sitä taas kertyä heti näin alussa. Mutta en stressaa, imetys vie varmasti nämäkin kilot ja jos ei vie niin koira alkaa saada enemmän liikuntaa.


Muuten voin hyvin, ei väsytä ja ruoka maistuu hyvin. Edellisessä raskaudessa jäin kuukautta ennen äitiyslomaa sairaslomalle selkäkipujen vuoksi, ja nyt alkaa nuo samanlaiset kivut ilmaantua. Kipua häntäluun kohdalla joka pahenee jos kyykin ja kumarrun paljon. Se ei kutenkaan ole vielä rajoittavaa kipua, mutta selälleen kovalla alustalla ei pysty makaamaan, esim. ultran jälkeen meni tovi ennenkuin pääsin kunnolla kivun vuoksi kävelemään. Uusi kipu on myös issiastyyppinen kipu joka vihloo vasempaan reiteen, polvitaipeeseen saakka.
Vauva liikkuu paljon ja huomaa että kuulee jo ääniä kohdun ulkopuolelta. Alkaa aina potkimaan kun isosisko tulee vierelle kiljumaan. Äitiyshousut piti taas kaivaa kaapista, tavalliset farkut vielä menee kun laittaa pitkän paidan päälle, mutta kotona on mukavampi olla puristamattomissa housuissa.

Raskausviikkojen 15 jälkeen sikiö mm.
  • Osaa koukistaa raajojaan ja puristaa käden nyrkkiin
  • Harjoittelee nielemistä ja imemistä
  • Aukoo suutaan
  • Reagoi ääniin
  • Iholle ilmaantuu ns. lanungokarvoitusta
  • Kasvojen piirteet selkiytyvät ja verkkokalvo reagoi valoon
  • Korvat erottuvat jo selvästi
  • Ihon pinnalle kertyy ns. lapsenkinaa suojamaan ihoa
  • Rv 20 lopussa sikiö painaa noin 220 g. Pituus on noin 21 cm.
  • Kohtu ylettyy lähes napaan asti

20. helmikuuta 2012

RV 15

Sikiön paino: 50 g

Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 8 cm
Koko pituus: 10 cm
SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 12 viikkoa vanha. Pää on edelleen iso suhteessa vartaloon mutta se pysyy jo pystyssä kaulan ja niskan avulla. Hiuspyörteet sikiön päässä alkavat juuri ja juuri erottua. Keuhkot kehittyvät edelleen, ja sikiö alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta keuhkot kehittyisivät oikein. Sikiö alkaa tuottaa sylkeä. Se myös nielee lapsivettä, ja imemistaito on parempi. Imemiseen tarvittavat lihakset kasvavat poskissa. Niiden kasvaessa kasvot saavat yhä vauvamaisemmat piirteet pulleine poskineen.
Lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Sydän pumppaa 28 litraa verta joka päivä. Se saattaa kuulostaa melkoisen suurelta määrältä, mutta vastasyntyneen lapsen sydän pumppaa kokonaiset 350 litraa vuorokaudessa! Kädet ovat melkein saavuttaneet lopulliset paikkansa, mutta jalat ovat edelleen suhteellisen lyhyet. Liikkeet tulevat pehmeämmiksi ja kontrolloidummiksi. Jotkut tuntevat jo nämä höyhenenkevyet liikkeet, mutta useimmat eivät tule tuntemaan niitä vielä muutamaan viikkoon.

NAINEN
Hormonitasosi tasaantuu pikku hiljaa, joten useimmat raskausoireista vähentyvät. Kehosi käyttää kaksinkertaisen ajan syömäsi ruoan sulattamiseen. Lisäksi suolistosta imeytyy kaksinkertainen määrä nestettä. Ei ihme, jos kärsit ummetuksesta!
Joillekin ilmestyy tumma viiva iholle navasta alas häpykarvoitukseen. Sen nimi on linea negra ja se katoaa synnytyksen jälkeen. Kohdun korkein kohta (fundus) on nyt korkeammalla kuin lonkkaluut, ja tuntuu useimmin 8 - 10 cm navan alapuolella.
Kokeile kuinka ihanalta tuntuu laittaa käsi kasvavalle vatsalle! Alkavatko vaatteet kiristää vatsasta ja lantiolta? Ehkä on aika tutustua äitiysvaatteisiin tai ostaa pari numeroa isompia vaatteita?

13. tammikuuta 2012

RV 10

Alkion paino: 1-2 g
Alkion pituus päästä peppuun (CRL): 23–32 mm
ALKIO
Kymmenennen viikon alussa alkio on seitsemän viikon ikäinen. Tällä viikolla alkion aivoissa voidaan havaita ensimmäiset mitattavissa olevat aivokäyrät. Alkio alkaa liikkua. Liikkeet ovat tahdosta riippumattomia eikä odottava äiti tunne niitä vielä.
Kasvojen piirteet kehittyvät edelleen ja tulevat selkeämmiksi. Korvan sisällä sijaitseva tasapainoelin muodostuu. Tähän saakka alkion silmät ovat sijainneet pään sivuilla ja korvat lähellä suuta, mutta tällä viikolla ne siirtyvät oikeille paikoilleen.
Alkio kasvaa pituutta, lihakset ja rustot muuttuvat kovemmiksi. Eteenpäin nojannut pää nousee pystyasentoon niin, että niska ja kaula tulevat näkyviin. Sisäelimet kehittyvät ja mahalaukku näkyy mustana pisteenä vatsan vasemmalla puolella. Sydän on lähestulkoon valmis ja lyö nopeammin kuin aikaisemmin, keskimäärin 177 kertaa minuutissa.
Tällä viikolla lopullinen munuaispari kehittyy. Käsissä on erotettavissa olkapäät, kyynärpäät, käsivarret ja kämmenet. Jalat kehittyvät hitaammin, mutta viikon loppupuolella näkyvät jo reidet, polvet, nilkat ja jalkaterät. Kämmeniin ilmaantuvat sormien ja jalkateriin varpaiden aiheet.

NAINEN
Naisen pahoinvointi alkaa kenties jo vähän helpottaa. Olo saattaa tuntua ajoittain niin normaalilta, että raskautta ei enää tule ajatelleeksi ihan koko ajan.
Monet ovat kuitenkin aivan uskomattoman väsyneitä, sillä keho työskentelee kovasti tehdäkseen sikiön kasvuympäristön parhaaksi mahdolliseksi. Parasta mitä voit itsellesi tehdä, on ottaa rauhallisesti, kun kehosi sitä vaatii.
Kumppanikin voi olla ihmeissään muutosten edessä. Huomatkaa toisenne. Tämä on yhteinen matka.

19. joulukuuta 2011

Rv 5

Alkion pituus 0,5-1 mm

ALKIO
 
Viidennen viikon alussa alkio on kahden viikon ikäinen. Alkio muuttuu pitkulaisemmaksi, ja sen selkäpuolen solut alkavat erikoistua ja liikkua omille paikoilleen niihin kohtiin, joihin soluista kehittyvät elimet aikanaan sijoittuvat. Osa soluista muodostaa uuden solukerroksen kahden jo olemassa olevan kerroksen väliin.
Viidennen viikon lopulla alkiolevyssä on siis kolme kerrosta. Yksi kerroksista kehittyy aikanaan hengitys- ja ruuansulatuselimistöksi. Toisesta kerroksesta kehittyvät luusto, lihaksisto, sukupuolielimet, munuaiset ja verenkiertoelimistö. Kolmannesta kerroksesta taas kehittyvät hiukset, iho, aivot ja selkäranka. Alkio on edelleen litteä.

NAINEN

Tällä viikolla monen epäilyt raskaudesta heräävät. Kuukautiset ovat ehkä jo jääneet pois, ja ensimmäiset raskausoireet nostavat päätään. Siinä missä nainen ennen kävi lääkärissä varmistumassa raskaudestaan, nyky-vanhemmat piipahtavat apteekkiin ostamaan raskaustestin – tai kolme – ja saavat selvyyden epäilyksiinsä heti.
Raskaus tulee todelliseksi viimeistään, kun maaginen sininen viiva ilmestyy raskaustestiin. Positiivinen testitulos herättää monenlaisia tunteita riemusta shokkiin riippuen siitä, onko raskaus ollut suunniteltu vai ei. Hassua kyllä, moni meistä saa tietää elämänsä suurimmat uutiset vessassa.
Pieni ihmisalku asustelee suojaisassa pikku luolassa, kohdussa. Kohtu on ainutlaatuinen elin. Se on päärynän muotoinen ja se painaa noin 40 grammaa (raskauden jälkeen hieman enemmän) ja tilavuudeltaan noin 10 ml. Kohtu venyy ja kasvaa raskauden aikana niin isoksi, että se raskauden loppupuolella ylettää naisen rintalastaan, painaa kilon ja on tilavuudeltaan peräti 5-10 litraa. Naisen elimistö tuottaa hormoneja, joiden avulla veri virtaa kohtuun takaamaan sen uudelle asukille parhaat mahdolliset oltavat.

11. joulukuuta 2011

Rv 4

Alkion koko: 0,5 mm


ALKIO
Tämän viikon alussa alkio on viikon ikäinen. Se on kiinnittymäisillään kohdun seinämään ja paras paikka on ylhäällä kohdun takaseinämässä.

Istukka ja ruskuaispussi alkavat kehittyä. Ruskuaispussi on kuin pieni ilmapallo ja tuottaa aikanaan lapsen ensimmäiset verisolut. Se häviää muutaman viikon kuluessa, kun lapsi alkaa selvitä omillaan.
Uloimmat solut – joista muodostuu istukka – kaivautuvat pikkuhiljaa syvemmälle kohdun limakalvoon. Alkio on kuin laakea laatta, joka muodostuu kahdesta solukerroksesta. Tällä viikolla se yhdistyy istukkaan pienellä varrella. Tästä varresta muodostuu myöhemmin napanuora ja muutaman viikon kuluttua äidin veren ravintoaineet siirtyvät sen läpi lapseen.



NAINEN
Olet raskaana, mutta et tiedä sitä vielä. Tämän viikon kuluessa kehosi huomaa, että munasolu on kiinnittynyt kohtuun. Kehosi saa ensin signaalin, että se ei pidä alkiota tunkeilijana, koska muuten puolustusmekanismisi hankkiutuisi siitä eroon.
Kun alkio on kiinnittynyt, alkaa hCG-hormonin (human Chorion Gonadotropin) tuotanto. Juuri tätä istukkahormonia etsitään raskaustestissä. Sen määrä on tällä viikolla vielä niin pieni, että se ei todennäköisesti anna positiivista tulosta.
Munasolun kiinnittyessä kohdun seinämään joitakin pieniä verisuonia rikkoutuu. Tämä ilmenee verensekaisena emätineritteenä ja on täysin vaaratonta.
Jotkut naiset tietävät olevansa raskaana jo ennen kuin raskaustesti sen vahvistaa. Jotkut kertovat tuntevansa metallinmakua suussaan, ja toiset ehkä vain ounastelevat kuukautisten viimeinkin alkavan jälleen. Useimmat ovat kuitenkin onnellisen tietämättömiä siitä uskomattomasta tapahtumasarjasta, joka on käynnistynyt heidän sisällään.