Äidin päiväkirja raskaudesta, jossa odotellaan pikkusisarusta isosiskolle (3/2011) syntyväksi 8/2012. Pohdiskelua, tuntemuksia, kuulumisia, raskaustietoutta, niitä tämä päiväkirja pitää sisällään. Toisessa blogissani Olet tyhtä taulu vasta- kirjoittelen elämästä isosiskona kanssa, tänne tulen purkamaan ajatuksia raskaudesta ja odotuksesta.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ultra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ultra. Näytä kaikki tekstit

16. maaliskuuta 2012

Rakenneultrassa

Eilen oltiin koko perhe sairaalalla rakenneultrassa ja siellä selvisi että pikkuisella on kaikki hyvin. Siihen luotinkin, en tässäkään raskaudessa ole murehtinut turhia vaan luottanut että kaikki on hyvin. Vauvan pituus 19cm vastaa täsmälleen viikkoja eli 19+0. Kotona mittanauhalla katsoin tuon 19cm, ja isohan hän jo on. Hassua, että hänellä on jo 4cm reisuluu ja aivot samaa kokoluokkaa (jos nyt kuulin ja ymmärsin kätilön puheita oikein). Ihan täysillä en pystynyt ultrausta seuraamaan koska esikoinen hääräsi siinä ympärillä, vaikka isänsä sylissä suurimman osan ajasta olikin. Hyvät unenlahjat on pikkuisella, aika pitkään sai massua hölskytellä ennenkuin saatiin potku näkyviin, mutta kyllähän hän senkin meille näytti.


Ja voinhan minä sen teille kertoa, että pikkuveli sieltä on tulossa!

Oma mielikuvani liikkeiden perusteella oli että poika, koska tämä kaveri liikkuu paljon enemmän ja potkii kovempaa kuin esikoistyttö. Eikös yleinen mielikuva ole että pojat ovat vilkkaampia? Niin ja veikkasihan se neuvolatätikin jo sykkeiden perusteella tämän(kin) olevan poika, joten oikeaan osui hän tälläkertaa.Muuten olinkin varma tytöstä, tämä raskaus on ollut niin identtinen edelliseen verrattuna.

Mutta ihanaa saada poika, pieni pikkuveli tytölle. Sitten meillä on tyttö ja poika!
Vaikka olisin ilahtunut toisesta tytöstä yhtä paljon, on silti aivan täydellistä saada myös poika tähän perheeseen. Jotenkin koen että annan miehelleni pojan, en tiedä mistä moinen tunne mutta niin sen ajattelen. Juontaakohan toisesta yleisestä käsityksestä että jokainen mies haluaa pojan.

Nyt ei enää odoteta vauvaa, vaan odotetaan POIKAA! Silti jännitettävää synnytykseen riittää vaikka sukupuolta ei tarvitsekaan enää jännittää. Tällähetkelle odotan että...

  • Saan kuulla että hän on yhtä terve ja hyvinvoiva kuin siskonsakin oli syntyessään
  • Odotan näkeväni hänet ja sitä onko hän paljon siskonsa näköinen
  • Mietin onkohan hänkin yhtä pitkä ja painava kuin siskonsa oli syntyessään
  • Onko hän enemmän minun vai isänsä näköinen
  • Onko hänellä yhtä pitkät, paksut ja mustat hiukset kuin siskollaan
  •  Onko hänellä myös siniset suuret silmät, ja pitkät mustat ripset kuin siskollaan
  • Onko hänellä yhtä pitkät pienonsoittajan sormet kuin siskolla
  • Ja syntyyköhän hän ajoissa vai joudutaanko taas synnytyksen käynnistykseen?? 

Paljon on siis vielä jännitettävää ja odotettavaa, vaikka luulin että se sukupuoli on se ainut asia jonka odottaa saavansa tietää.


Sopii arvata mitä tämä mamma alkaa seuraavaksi tekemään?
Siitä seuraavaksi ;)

20. helmikuuta 2012

Pitkän ajan kuulumiset

Nyt mennään jo raskausviikolla 15 ja päivät päälle, pitkään aikaan ei ole ollut aikaa paneutua tämän blogin puolelle. Nyt kuitenkin alkaa suurin väsymys helpottamaan ja iltasella saa jo taistella unentulon kanssa jos päivällä nukukuu, niinpä taidan alkaa jättää ne päiväunet pois. Neitokainenkin on alkanut heräämään aamulla aikasemmin (ennen klo 8.40 nyt 7.15) joten on tärkeämpää nukkua sitten yöllä kunnolla.

Tähän väliin sitten viime kirjoituksen on mahtunut muutama neuvolakäynti, lääkäri ja eka ultra.

Enimmäinen lääkäri oli viikoilla 10+ ja siellä katsottiin se peristeinen kohdunsuuh- ja kaulan tilanne, sekä tälläkertaa katsottiin myös ultralla. Kait se katsoi huvin vuoksi tai siksi kun mukana oli myös lääkäriopiskelija, mutta jo siellä varmistui viikot ja se että tulokkaita olisi vain yksi. Huoh :) Neidin ekalla lääkärikäynnillä ei ultrattu, mutta tämä olikin eri kunnassa tälläkertaa. Kaikki hyvin, tosin neiti alkoi itkemään vierastamisesta ja oli koko tutkimuksen ajan vatsani päällä.

Ultra oli viikoilla 11+5 ja mitat arvioidusta lasketusta ajasta poikkesi vain parilla päivällä, laskettu aika pysyy siis 10.8.2012. Kaikki hyvin, ei liikaa niskaturvotusta ja verikokeissa käynnin jälkeen sain postissa tulokset että riski saada down-vauva on normaali. Vai miten se nyt menikään. Neiti oli isänsä kanssa mukana ja vähän ihmeissään kun huone oli hämärä ja omituinen, ultratäti meinasi alkaa itkettämään mutta isin syli ja äidin tutut kasvot pelastivat. Reipas tyttö. Oli jälleen yhtä hienoa nähdä miten uusi lapsenalku mahassa kasvaa, liikkui jo paljon ja hyvät kuvat saatiin. Ja tuntuu että viime kerrasta on vain hetki, vaikka todellisuudessa melkein 1,5 vuotta.

Neuvolakäynneillä kaikki ok, sydänäänet n.159. Jälleen sanoin että ei sitten arvailla sykkeen perusteella sukupuolta, mutta sanoi että tyttösykkeeltä tämä vaikuttaa. No, jos neidillä oli poikasyke niin kai tämä on sitten poika kun sillä on tyttösyke. Mutta neidinkin kanssa sykkeet tasaantuivat vasta 20 viikon jälkeen. Neiti ollut reipas joka käynnillä, alkaa jo tottua kun vuoronperään käydään siellä.

RV 15+3