Kun keho muuttuu

Kuten kaikilla raskaana olevilla naisilla, myös minulla keho muuttuu toistamiseen raskauden myötä. Tämä toinen raskaus on tähän asti ollut kuin identtinen ensimmäiseen raskauteen verrattuna, samoja oireita on ollut ja jäänyt tulematta. Monesti olen miettinyt että oma kehoni on kuin luotu raskaana olemiseen, niin hyvin se sietää kaikkia hormonaalisia muutoksia ilman suuria oireiluja. Pahoinvoinnista en ole joutunut kärsimään tässäkään raskaudessa, enkä myöskään ylitsepääsemättömästä väsymyksestä. Tästä olenkin erityisen kiitollinen omalle keholleni; olisi ollut todella harmillista voida pahoin ja olla väsynyt samaan aikaan kun pitäisi olla hyvä ja jaksava äiti esikoiselle, varsinkin kun hän on niin pieni ja tarvitsee paljon hoivaa ja huolenpitoa.

En ole myöskään huomannut mitään järkyttäviä mielialanmuutoksia itsessäni. Olen aina ollut herkkä ja helposti itkevää tyyppiä, niin ilot kuin pienet surutkin saavat minut helposti tunteilemaan. Tosin tätä jos kysyisi mieheltä olisi hän varmasti eri mieltä, ihan vaan vaikka sen takia että on yleinen oletus että raskaana olevat naiste ovat kärttyisi ja helposti suuttuvia. Edellisessä raskaudessa muistan varsinkin synnytyksen jälkeen olleeni todella itkuherkkä, varsinkin kotiinpääsy sairaalasta oli maailman toiseksi hienoin asia silloin. Jopa koiran näkeminen viiden päivän eron jälkeen sai minut itkemään suunnattomasti, onnesta. Väsyneenä toki muutenkin pikkuasiat saavat suuret mittakaavat.

Kuva

 Vatsan kasvu on ilman muuta se suurin ja ihanin muutos omassa kehossa, siitä näkee miten vauva kasvaa. Niin ihanaa kun se onkin, tuo se myös harmillisempia muutoksia.

Ennen esikoista painoin 47kg, olen aina ollut liian  laiha ja jopa kärsinyt siitä että kaikki vaatteet olivat liian isoja ja vartaloni epänaisellisen laiha. Niinpä ekan raskausen aikana kertyneet +20kg olivat oikein tervetulleita enkä missään vaiheessa kauhistellut tuota kilomäärää. En stressannut niiden lähtöä vaikka sairaalaan jäikin muistaakseni vain 6kg. En myöskään edes suunnitellut painon pudotusta saatika vatsan kiinteytystä, koska tiesin jo tuolloin että toinen raskaus olisi melko pian edessä. Näinollen kaikki laihduttaminen ja tylsät vatsalihasliikkeet olisivat olleen aivan turhia. Kuin itsestään paino tippui kahdeksassa kuukaudessa 54kg:n ja tuo paino olikin minusta ihan ihannepaino; mahduin taas melkein kaikkiin vanhoihin housuihini vaikka vatsani olikin löllöä makkaraa.

Tänään painan 60kg, eli painoa on taas tullut samaan nousevaan tahtiin kuin viimeksi. En edelleenkään ahdistu noista kiloista, vaikka tiedän etten varmastikaan pääse enää tuohon 54kg:n mistä marraskuussa lähdettiin. Tulee mitä tulee, lähtee mitä lähtee ja tiedän että saan vaikka kaikki pois jos jaksan ja huvittaa tehdä asian eteen jotain. Luulenpa ettei huvita.

Kuva ja tietoa painonnoususta raskauden aikana

Raskausarpia minulle ei tullut ensimmäisessä raskaudessa vatsaan ollenkaan, eikä ainakaan vielä tälläkään kertaa. Rasvasin/rasvaan vatsaani joka ilta, vaikken tästäkään asiasta stressinäppylöitä saa. Sen sijaan muutaman viirun sain lantiooni, ja niinkin yllättävään paikkaan kuin toiseen pohkeeseeni. Loppuraskaudessa jalkojen turvotus oli aikamoista, joten kuivat sääreni saivat osansa siitä. Myös rintani säästyivät arvilta, vaikka yhdessä illassa maidon noustessa turposivatkin kuin ilmapallot vappuna.

Kuva ja tietoa raskausarvista

Ihmettelen suuresti ettei minulle ole tullut mitään erityisia mielitekoja, kun niin paljon kuulee juttuja siitä mitä kaikkea naiset alkavatkaan syömään raskauden aikana. Tosin ennen en ole koskaan pitänyt maidosta, kunnes ekassa raskaudessa minun alkoi tekemään sitä mieli. Muuten kyllä ruoka maistuu oiken hyvin, vaikka syön mielestäni kuten aina ennenkin, ja siksi vähän ihmetyttääkin tuo hurja painonnousu.

Kuva ja tietoa jalkojen turvotuksesta

Ihoni voi hyvin, ja hiusten runsas kasvu on seikka jonka toistamiseen huomaan nyt raskaana ollessani. Kun edellisen synnytyksen jälkeen hiukset alkoi tippua päästä tuppoina, ovat ne varmasti nyt alkaneet kasvaa takaisin. Varsinkin ohimoilla ja niskassa huomaa miten sieltä kasvaa uutta tuuheaa hiusta ihan eritavalla kuin "normaalitilassa".

Kuva ja tietoa rintojen kasvusta

Öisin täytyy jo nousta vessaan vaikka kohtu itsessään ei vielä niin hirvittävästi rakkoa painakaan. Sitä odotellessa, kun yöllä saa herätä kolme kertaa pissalle. Mukavaa valmistautumista taas yöllisiin heräilyihin jotka vauvan tullessa ovat jälleen edessä.

Minkälaisia hassuja mielitekoja muilla on ollut raskausaikana?

Tuntemuksia

Päiväsaikaan ei juurikaan ehdi raskautta ja pienokaista miettimään, mutta ihan viimeistään illalla sängyssä painan kämmenen vatsan päälle ja ajattelen häntä. Nyt viikon verran olen alkanut tuntemaan kohdun paremmin, kova pallukka navan alapuolella. Vatsalla nukkuminen onnistuu vielä, mutta lattialla makaaminen tuntuu epämiellyttävältä. Kenkiä laittaessa vatsan tuntee, housutkin alkaa puristaa vatsasta. Kiloja ei ole vielä hirvittävästi tullut, mutta vatsa on silti kuin ilmapallo. Neidin kanssa vatsa oli tämän kokoinen vasta viikoilla 20, mutta onhan mulla jäljellä vielä makkaroita siltä ajalta. Yhtään mahakuvaa en ole vielä ottanut, neidin kanssa niitä tuli otettua jo ekoilta viikoilta alkaen. Nyt täytyy aloittaa kun se alkaa näkyä.

Olen alkanut myös tuntemaan jotain, en ole ihan varma ovatko ne muljahdukset olleet päivän ruokavalion aikaansaamia vai ihka oikeita potkuja, mutta pientä kutinaa ja kuplintaa olen tuntenut silloin kuin oikein pysähdyn kuuntelemaan. En muista milloin tunsin neidin ensimmäiset liikkeet, mutta paljon myöhempään.

Olen kertonut raskaudesta vasta muutamille, vanhempani ja mummini tietää ja yksi ystävä. Mutta eipä sosiaalinen elämäkään ole niin vilkasta kuin ennen, enkä puhelimessa viitsisi tälläisesta asiasta kertoa. Seuraavaksi pitäisi ilmoittaa työpaikalle, hoitovapaanihan loppuisi jo heinäkuussa mutta nyt äitiysloma alkaa silloin ja kestää toukokuuhun 2013 asti. Sinne kertominen jännittää. Äidillenikään en varsinaisesti kertonut vaan hän arvasi itse, tai vitsillä heitti uutena vuotena kun vatsani oli niin pullollaan kaikesta syömisestä. Oli aika järkytys hänelle noin ensialkuun, että NYT JO TOINEN? Miten minä jaksan? ymym. En ole itse asiaa sen enempää stressannut, tämä oli tietoinen valinta ja uskon että jaksan siinä missä muutkin. Olisin huolissani jos tämä olisi kolmas lyhyen ajan sisällä.

Tällähetkellä suurin mietinnän aihe on että haluammeko seuraavassa ultassa selvittää kumpi sieltä tulee. Neidin kanssahan me emme tienneet etukäteen, ja myös siksi olisi nyt kiva olla tietämättä. Säästää se jännitys synnytykseen. Mutta toisaalta se helpottaisi asioita tälläkertaa, voisi etukäteen tehdä hankintoja. Pestä tytön vanhoja vaatteita valmiiksi tai ostaa pojalle uusia. Sitten kun päästään laitokselta kotiin niin ei tarvitsisi ensimmäisenä alkaa pesemään pyykkiä tai lähteä vaateostoksille. Ja neidin tulevat ulkovaate/kenkävalinnatkin olisi kätevää ja edullista ostaa sen mukaan periikö ne tyttö vai poika. No mutta, vielä on nelisen viikkoa aikaa päättää ennen sitä ultraa.

Pitkän ajan kuulumiset

Nyt mennään jo raskausviikolla 15 ja päivät päälle, pitkään aikaan ei ole ollut aikaa paneutua tämän blogin puolelle. Nyt kuitenkin alkaa suurin väsymys helpottamaan ja iltasella saa jo taistella unentulon kanssa jos päivällä nukukuu, niinpä taidan alkaa jättää ne päiväunet pois. Neitokainenkin on alkanut heräämään aamulla aikasemmin (ennen klo 8.40 nyt 7.15) joten on tärkeämpää nukkua sitten yöllä kunnolla.

Tähän väliin sitten viime kirjoituksen on mahtunut muutama neuvolakäynti, lääkäri ja eka ultra.

Enimmäinen lääkäri oli viikoilla 10+ ja siellä katsottiin se peristeinen kohdunsuuh- ja kaulan tilanne, sekä tälläkertaa katsottiin myös ultralla. Kait se katsoi huvin vuoksi tai siksi kun mukana oli myös lääkäriopiskelija, mutta jo siellä varmistui viikot ja se että tulokkaita olisi vain yksi. Huoh :) Neidin ekalla lääkärikäynnillä ei ultrattu, mutta tämä olikin eri kunnassa tälläkertaa. Kaikki hyvin, tosin neiti alkoi itkemään vierastamisesta ja oli koko tutkimuksen ajan vatsani päällä.

Ultra oli viikoilla 11+5 ja mitat arvioidusta lasketusta ajasta poikkesi vain parilla päivällä, laskettu aika pysyy siis 10.8.2012. Kaikki hyvin, ei liikaa niskaturvotusta ja verikokeissa käynnin jälkeen sain postissa tulokset että riski saada down-vauva on normaali. Vai miten se nyt menikään. Neiti oli isänsä kanssa mukana ja vähän ihmeissään kun huone oli hämärä ja omituinen, ultratäti meinasi alkaa itkettämään mutta isin syli ja äidin tutut kasvot pelastivat. Reipas tyttö. Oli jälleen yhtä hienoa nähdä miten uusi lapsenalku mahassa kasvaa, liikkui jo paljon ja hyvät kuvat saatiin. Ja tuntuu että viime kerrasta on vain hetki, vaikka todellisuudessa melkein 1,5 vuotta.

Neuvolakäynneillä kaikki ok, sydänäänet n.159. Jälleen sanoin että ei sitten arvailla sykkeen perusteella sukupuolta, mutta sanoi että tyttösykkeeltä tämä vaikuttaa. No, jos neidillä oli poikasyke niin kai tämä on sitten poika kun sillä on tyttösyke. Mutta neidinkin kanssa sykkeet tasaantuivat vasta 20 viikon jälkeen. Neiti ollut reipas joka käynnillä, alkaa jo tottua kun vuoronperään käydään siellä.

RV 15+3

Ensimmäinen neuvolakäynti

Toissapäivänä oli eka neuvola, ja niiden laskut lasketusta ajasta aikaistu kuudella päivällä, eli nyt se on 10.8.2012. Käynti meni hyvin vaikka jännitin kun otin tytön sinne mukaan, mutta eihän tuo pieni enää vierasta ketään. Siellä se iloisesti touhusi lattialla ja kiipeili tuoleja vasten seisomaan, uskaltautui jopa neuvolatädin sylkkyyn sillä aikaa kun minä kävin antamassa pissanäytteen. Siellä otettiin myös hb ja verenpaine, molemmat kunnossa kuten osasin odottaakin. Käynnillä oli rv 9+4, tytön eka neuvola oli 8+6 ja jo silloin kuultiin ekat sydänäänet. Niin myös nyt, hurjaa miten noin pieni papu antaa noin kuuluvat ja hyvät sydänäänet; n. 170. Täti kyllä veikkasi että saatan olla pidemmälläkin, mutta sen näkee sitten ultrassa. Nyt sanoin leikilläni että tällä kertaa ei arvioida vauvan sukupuolta sydänäänien perusteella, kun viimeksi neuvolatäti oli ihan varma koko raskauden ajan että poika olisi tulossa, juurikin sydänäänten perusteella.

Tänään varasin ekan ultran kahden viikon päähän, sain sen niin että isäkin pääsee tytön kanssa mukaan. Eka läälärikäynti on ensi viikolla ja seuraava neuvola neljän viikon päästä, siihen väliin mahtuu tytön 10kk neuvola.

Huono olo alkaa helpottaa, ja väsymys myöskin. Päivittäin olen nukkunut puolentoista tunnin päiväunet, ja yötkin menee yhdellä-kahdella heräyksellä tytölle tuttia tai maitoa antamalla. Turvotus vatsassa on aikamoista, varsinkin iltaisin kaiken syönnin jälkeen.

RV 9+6

Voisin syödä vaikka hevosen

Siltä se tuntuu, kun koko ajan on nälkä. Aikaisemmin pärjäsin päivät melko pienelläkin ruokamäärällä, mutta nyt tuntuu että aamullakin kahden rusleivän jälkeen on aina vaan nälkä. Tosin osansa voi olla silläkin, että ihan täysin kaíkki ruoka ei maistu vaan kerta-annokset ovat aikaisempaa pienempiä kun jotkut ruoat tekee pahaa. Salaatteja tulee meneemään paljon ellen jossain vaiheessa kyllästy niihin, niitä tekee mieli jos vaan jaksaa tehdä. Eilen söin kulhollisen fetasalaatta ja tänään tein kanasalaatin, eihän niillä nälkä pitkään pysy mutta tuleehan syötyä terveellisesti.

Viime raskaudessa en muista että olisi ollut näin kova nälkä, silloin söin kyllä paljon herkkuja ja makeita välipaloja kuten viiliä yms. Niistähän se paino kivasti nousikin, josko nyt jäätäisiin vaika alle +15kg kun viimeksi tuli +20kg. Nyt ei edes tee mieli karkkia, ajatuskin suklaasta puistattaa. Harmittaa kun edellisellä kerralla ei ollut niin aikaa kirjoitella asioita ylös, en muista koska silloin alkoi ja loppui lievät pahoivoinnit. Nytkin on ollut melko lievää, mun mielestä lievempää kun ekalla kerralla mutta onhan tässä vielä aikaa tulla se pahoinvointi. Väsyttää, mieli on herkällä ja se nälkä ovat tämänhetkiset muutokset. Niin ja janottaa usein. Nyt pitäisi varata aika ekaan neuvolaan, kait sinne jo joskus parin viikon päästä voi mennä, viimeksi olin viikoilla 8+jotain.

5+4