Blogin nimi "9 kuukautta miehen silmin" puhukoon puolestaan! ;D
Kävin sinne jo kommentoimassa että pitäisiköhän ehdotta omallekin miehelle, miehelle joka ei kommentoi toista(kaan) raskautta kuin sanomalla että raskaana oleva nainen on seksikäs samaan aikaa kun itse ihmettelen että onko se läskiä vai raskausmaha.
5 kommenttia:
Uusi lukija täällä huutelee :) ! Olipas mukava löytää toinenkin blogi, jossa odotellaan pikku kakkosta syntyväksi. Ja vielä lähes samalla ikäerolla kuin meilläkin (esikoinen 05/11 ja kuopusta odotellaan syntyväksi 09/12) .
En tiedä kuvittelenko vain, mutta kovin moni ei enää halua lapsia näin pienellä ikäerolla. Meillä kumpikin raskaus oli myös erittäin toivottuja ja halusimme lapsille pienen ikäeron. Olen saanut kuulla onnittelujen sijaan paljon voivotteluja "Miten sitä jaksaa kahden pienen kanssa sitten, voi voi" ja jopa yksi "Oliko se vahinko??" - kommenttikin on kuultu :/ Oletko törmännyt vastaaviin kommentteihin?
Heippa Äpyli, ja kiva että löysit tänne ja vielä ilmoittauduit, TERVETULOA! On kyllä mukava löytää uusia "samassa tilanteessa olevia" blogeja, tämä kun nyt niin hirveä tilanne tuntuu olevan ainakin muiden mielestä ;)
Kävin sinunkin blogissasi ja näköjään teidänkin esikoinen on tyttö jos en ihan väärin vaatteiden väreistä päätellyt.
Yhtä paljon (tai siis vähän!) tulee teidänkin lapsille sitten ikäeroa. Heitit ilmaan sen verran monta kysymystä että taidan tehdä asiasta ihan oman pohdintapostauksen, kiitti vinkistä ;) ! Mutta joo, valitettavasti olen saanut kuulla samantyyppisiä kommentteja, tai ainakin lukenut sen ihmisten kasvoilta samaan aikaan kun muka onnittelevat.
Meillä ikäeroa tulee 2v 4kk. Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.. Olen myös yrittänyt asennoitua siihen, että lapset ovat vain hetken pieniä niin sen ajan jaksaa vaikka päällään seisoen, ei ole pitkästa ajasta kysymys. Rankkaa tulee olemaan kahden pienen kanssa varmasti, mutta luulen sen olevan myös yhtä palkitsevaa :)
Annika, onhan sinunkin esikoinen vielä pieni kun toinen syntyy, taitoja varmasti rutkasti enemmän kuin puolitoistavuotiaalla mutta pieniä vilpereitä ovat kaikki pienet. Minusta se on juurikin omasta asenteesta (osittain) kiinni miten jaksaa, jos asennoituu että kaikki on rankkaa ja elämä potkii päähän niin varmasti niin myös käy. Jos ei yhtään näe asian valoisia puolia ja valo tunnelin päässä. Jos tässä80v asti saa elää, niin tuo hetki kun lapset ovat pieniä on siihen suhteutettuna yksi ohikiitävä hetki. Ja palkitseva :)
Ja onneksi meillä on vertaistukea, jossei "tosielämässä" niin ainakin täällä "blogimaailmassa" ;)
Lähetä kommentti