Tuntemuksia

Päiväsaikaan ei juurikaan ehdi raskautta ja pienokaista miettimään, mutta ihan viimeistään illalla sängyssä painan kämmenen vatsan päälle ja ajattelen häntä. Nyt viikon verran olen alkanut tuntemaan kohdun paremmin, kova pallukka navan alapuolella. Vatsalla nukkuminen onnistuu vielä, mutta lattialla makaaminen tuntuu epämiellyttävältä. Kenkiä laittaessa vatsan tuntee, housutkin alkaa puristaa vatsasta. Kiloja ei ole vielä hirvittävästi tullut, mutta vatsa on silti kuin ilmapallo. Neidin kanssa vatsa oli tämän kokoinen vasta viikoilla 20, mutta onhan mulla jäljellä vielä makkaroita siltä ajalta. Yhtään mahakuvaa en ole vielä ottanut, neidin kanssa niitä tuli otettua jo ekoilta viikoilta alkaen. Nyt täytyy aloittaa kun se alkaa näkyä.

Olen alkanut myös tuntemaan jotain, en ole ihan varma ovatko ne muljahdukset olleet päivän ruokavalion aikaansaamia vai ihka oikeita potkuja, mutta pientä kutinaa ja kuplintaa olen tuntenut silloin kuin oikein pysähdyn kuuntelemaan. En muista milloin tunsin neidin ensimmäiset liikkeet, mutta paljon myöhempään.

Olen kertonut raskaudesta vasta muutamille, vanhempani ja mummini tietää ja yksi ystävä. Mutta eipä sosiaalinen elämäkään ole niin vilkasta kuin ennen, enkä puhelimessa viitsisi tälläisesta asiasta kertoa. Seuraavaksi pitäisi ilmoittaa työpaikalle, hoitovapaanihan loppuisi jo heinäkuussa mutta nyt äitiysloma alkaa silloin ja kestää toukokuuhun 2013 asti. Sinne kertominen jännittää. Äidillenikään en varsinaisesti kertonut vaan hän arvasi itse, tai vitsillä heitti uutena vuotena kun vatsani oli niin pullollaan kaikesta syömisestä. Oli aika järkytys hänelle noin ensialkuun, että NYT JO TOINEN? Miten minä jaksan? ymym. En ole itse asiaa sen enempää stressannut, tämä oli tietoinen valinta ja uskon että jaksan siinä missä muutkin. Olisin huolissani jos tämä olisi kolmas lyhyen ajan sisällä.

Tällähetkellä suurin mietinnän aihe on että haluammeko seuraavassa ultassa selvittää kumpi sieltä tulee. Neidin kanssahan me emme tienneet etukäteen, ja myös siksi olisi nyt kiva olla tietämättä. Säästää se jännitys synnytykseen. Mutta toisaalta se helpottaisi asioita tälläkertaa, voisi etukäteen tehdä hankintoja. Pestä tytön vanhoja vaatteita valmiiksi tai ostaa pojalle uusia. Sitten kun päästään laitokselta kotiin niin ei tarvitsisi ensimmäisenä alkaa pesemään pyykkiä tai lähteä vaateostoksille. Ja neidin tulevat ulkovaate/kenkävalinnatkin olisi kätevää ja edullista ostaa sen mukaan periikö ne tyttö vai poika. No mutta, vielä on nelisen viikkoa aikaa päättää ennen sitä ultraa.