Kuten kaikilla raskaana olevilla naisilla, myös minulla keho muuttuu toistamiseen raskauden myötä. Tämä toinen raskaus on tähän asti ollut kuin identtinen ensimmäiseen raskauteen verrattuna, samoja oireita on ollut ja jäänyt tulematta. Monesti olen miettinyt että oma kehoni on kuin luotu raskaana olemiseen, niin hyvin se sietää kaikkia hormonaalisia muutoksia ilman suuria oireiluja. Pahoinvoinnista en ole joutunut kärsimään tässäkään raskaudessa, enkä myöskään ylitsepääsemättömästä väsymyksestä. Tästä olenkin erityisen kiitollinen omalle keholleni; olisi ollut todella harmillista voida pahoin ja olla väsynyt samaan aikaan kun pitäisi olla hyvä ja jaksava äiti esikoiselle, varsinkin kun hän on niin pieni ja tarvitsee paljon hoivaa ja huolenpitoa.
En ole myöskään huomannut mitään järkyttäviä mielialanmuutoksia itsessäni. Olen aina ollut herkkä ja helposti itkevää tyyppiä, niin ilot kuin pienet surutkin saavat minut helposti tunteilemaan. Tosin tätä jos kysyisi mieheltä olisi hän varmasti eri mieltä, ihan vaan vaikka sen takia että on yleinen oletus että raskaana olevat naiste ovat kärttyisi ja helposti suuttuvia. Edellisessä raskaudessa muistan varsinkin synnytyksen jälkeen olleeni todella itkuherkkä, varsinkin kotiinpääsy sairaalasta oli maailman toiseksi hienoin asia silloin. Jopa koiran näkeminen viiden päivän eron jälkeen sai minut itkemään suunnattomasti, onnesta. Väsyneenä toki muutenkin pikkuasiat saavat suuret mittakaavat.
Vatsan kasvu on ilman muuta se suurin ja ihanin muutos omassa kehossa, siitä näkee miten vauva kasvaa. Niin ihanaa kun se onkin, tuo se myös harmillisempia muutoksia.
Ennen esikoista painoin 47kg, olen aina ollut liian laiha ja jopa kärsinyt siitä että kaikki vaatteet olivat liian isoja ja vartaloni epänaisellisen laiha. Niinpä ekan raskausen aikana kertyneet +20kg olivat oikein tervetulleita enkä missään vaiheessa kauhistellut tuota kilomäärää. En stressannut niiden lähtöä vaikka sairaalaan jäikin muistaakseni vain 6kg. En myöskään edes suunnitellut painon pudotusta saatika vatsan kiinteytystä, koska tiesin jo tuolloin että toinen raskaus olisi melko pian edessä. Näinollen kaikki laihduttaminen ja tylsät vatsalihasliikkeet olisivat olleen aivan turhia. Kuin itsestään paino tippui kahdeksassa kuukaudessa 54kg:n ja tuo paino olikin minusta ihan ihannepaino; mahduin taas melkein kaikkiin vanhoihin housuihini vaikka vatsani olikin löllöä makkaraa.
Tänään painan 60kg, eli painoa on taas tullut samaan nousevaan tahtiin kuin viimeksi. En edelleenkään ahdistu noista kiloista, vaikka tiedän etten varmastikaan pääse enää tuohon 54kg:n mistä marraskuussa lähdettiin. Tulee mitä tulee, lähtee mitä lähtee ja tiedän että saan vaikka kaikki pois jos jaksan ja huvittaa tehdä asian eteen jotain. Luulenpa ettei huvita.
Raskausarpia minulle ei tullut ensimmäisessä raskaudessa vatsaan ollenkaan, eikä ainakaan vielä tälläkään kertaa. Rasvasin/rasvaan vatsaani joka ilta, vaikken tästäkään asiasta stressinäppylöitä saa. Sen sijaan muutaman viirun sain lantiooni, ja niinkin yllättävään paikkaan kuin toiseen pohkeeseeni. Loppuraskaudessa jalkojen turvotus oli aikamoista, joten kuivat sääreni saivat osansa siitä. Myös rintani säästyivät arvilta, vaikka yhdessä illassa maidon noustessa turposivatkin kuin ilmapallot vappuna.
Ihmettelen suuresti ettei minulle ole tullut mitään erityisia mielitekoja, kun niin paljon kuulee juttuja siitä mitä kaikkea naiset alkavatkaan syömään raskauden aikana. Tosin ennen en ole koskaan pitänyt maidosta, kunnes ekassa raskaudessa minun alkoi tekemään sitä mieli. Muuten kyllä ruoka maistuu oiken hyvin, vaikka syön mielestäni kuten aina ennenkin, ja siksi vähän ihmetyttääkin tuo hurja painonnousu.
Ihoni voi hyvin, ja hiusten runsas kasvu on seikka jonka toistamiseen huomaan nyt raskaana ollessani. Kun edellisen synnytyksen jälkeen hiukset alkoi tippua päästä tuppoina, ovat ne varmasti nyt alkaneet kasvaa takaisin. Varsinkin ohimoilla ja niskassa huomaa miten sieltä kasvaa uutta tuuheaa hiusta ihan eritavalla kuin "normaalitilassa".
Öisin täytyy jo nousta vessaan vaikka kohtu itsessään ei vielä niin hirvittävästi rakkoa painakaan. Sitä odotellessa, kun yöllä saa herätä kolme kertaa pissalle. Mukavaa valmistautumista taas yöllisiin heräilyihin jotka vauvan tullessa ovat jälleen edessä.
Minkälaisia hassuja mielitekoja muilla on ollut raskausaikana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti