Vatsavertailu

Hiukan on eroa vatsan koossan, kun ensimmäisessä raskaudessa (kuvat 2010) raskausviikolla 15 vatsaa tuskin huomasi, ja nyt se pullottaa jo melkoisesti. Nykyinen vatsa vastaa melkein ensimmäisen raskauden viikkoja 20.

Pahoittelut alastonkuvista, yritän tässä raskaudessa ottaa myös paita päällä olevia masukuvia.

RV 15

Sikiön paino: 50 g

Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 8 cm
Koko pituus: 10 cm

SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 12 viikkoa vanha. Pää on edelleen iso suhteessa vartaloon mutta se pysyy jo pystyssä kaulan ja niskan avulla. Hiuspyörteet sikiön päässä alkavat juuri ja juuri erottua. Keuhkot kehittyvät edelleen, ja sikiö alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta keuhkot kehittyisivät oikein. Sikiö alkaa tuottaa sylkeä. Se myös nielee lapsivettä, ja imemistaito on parempi. Imemiseen tarvittavat lihakset kasvavat poskissa. Niiden kasvaessa kasvot saavat yhä vauvamaisemmat piirteet pulleine poskineen.

Lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Sydän pumppaa 28 litraa verta joka päivä. Se saattaa kuulostaa melkoisen suurelta määrältä, mutta vastasyntyneen lapsen sydän pumppaa kokonaiset 350 litraa vuorokaudessa! Kädet ovat melkein saavuttaneet lopulliset paikkansa, mutta jalat ovat edelleen suhteellisen lyhyet. Liikkeet tulevat pehmeämmiksi ja kontrolloidummiksi. Jotkut tuntevat jo nämä höyhenenkevyet liikkeet, mutta useimmat eivät tule tuntemaan niitä vielä muutamaan viikkoon.

NAINEN
Hormonitasosi tasaantuu pikku hiljaa, joten useimmat raskausoireista vähentyvät. Kehosi käyttää kaksinkertaisen ajan syömäsi ruoan sulattamiseen. Lisäksi suolistosta imeytyy kaksinkertainen määrä nestettä. Ei ihme, jos kärsit ummetuksesta!

Joillekin ilmestyy tumma viiva iholle navasta alas häpykarvoitukseen. Sen nimi on linea negra ja se katoaa synnytyksen jälkeen. Kohdun korkein kohta (fundus) on nyt korkeammalla kuin lonkkaluut, ja tuntuu useimmin 8 - 10 cm navan alapuolella.

Kokeile kuinka ihanalta tuntuu laittaa käsi kasvavalle vatsalle! Alkavatko vaatteet kiristää vatsasta ja lantiolta? Ehkä on aika tutustua äitiysvaatteisiin tai ostaa pari numeroa isompia vaatteita?

Tuntemuksia

Päiväsaikaan ei juurikaan ehdi raskautta ja pienokaista miettimään, mutta ihan viimeistään illalla sängyssä painan kämmenen vatsan päälle ja ajattelen häntä. Nyt viikon verran olen alkanut tuntemaan kohdun paremmin, kova pallukka navan alapuolella. Vatsalla nukkuminen onnistuu vielä, mutta lattialla makaaminen tuntuu epämiellyttävältä. Kenkiä laittaessa vatsan tuntee, housutkin alkaa puristaa vatsasta. Kiloja ei ole vielä hirvittävästi tullut, mutta vatsa on silti kuin ilmapallo. Neidin kanssa vatsa oli tämän kokoinen vasta viikoilla 20, mutta onhan mulla jäljellä vielä makkaroita siltä ajalta. Yhtään mahakuvaa en ole vielä ottanut, neidin kanssa niitä tuli otettua jo ekoilta viikoilta alkaen. Nyt täytyy aloittaa kun se alkaa näkyä.

Olen alkanut myös tuntemaan jotain, en ole ihan varma ovatko ne muljahdukset olleet päivän ruokavalion aikaansaamia vai ihka oikeita potkuja, mutta pientä kutinaa ja kuplintaa olen tuntenut silloin kuin oikein pysähdyn kuuntelemaan. En muista milloin tunsin neidin ensimmäiset liikkeet, mutta paljon myöhempään.

Olen kertonut raskaudesta vasta muutamille, vanhempani ja mummini tietää ja yksi ystävä. Mutta eipä sosiaalinen elämäkään ole niin vilkasta kuin ennen, enkä puhelimessa viitsisi tälläisesta asiasta kertoa. Seuraavaksi pitäisi ilmoittaa työpaikalle, hoitovapaanihan loppuisi jo heinäkuussa mutta nyt äitiysloma alkaa silloin ja kestää toukokuuhun 2013 asti. Sinne kertominen jännittää. Äidillenikään en varsinaisesti kertonut vaan hän arvasi itse, tai vitsillä heitti uutena vuotena kun vatsani oli niin pullollaan kaikesta syömisestä. Oli aika järkytys hänelle noin ensialkuun, että NYT JO TOINEN? Miten minä jaksan? ymym. En ole itse asiaa sen enempää stressannut, tämä oli tietoinen valinta ja uskon että jaksan siinä missä muutkin. Olisin huolissani jos tämä olisi kolmas lyhyen ajan sisällä.

Tällähetkellä suurin mietinnän aihe on että haluammeko seuraavassa ultassa selvittää kumpi sieltä tulee. Neidin kanssahan me emme tienneet etukäteen, ja myös siksi olisi nyt kiva olla tietämättä. Säästää se jännitys synnytykseen. Mutta toisaalta se helpottaisi asioita tälläkertaa, voisi etukäteen tehdä hankintoja. Pestä tytön vanhoja vaatteita valmiiksi tai ostaa pojalle uusia. Sitten kun päästään laitokselta kotiin niin ei tarvitsisi ensimmäisenä alkaa pesemään pyykkiä tai lähteä vaateostoksille. Ja neidin tulevat ulkovaate/kenkävalinnatkin olisi kätevää ja edullista ostaa sen mukaan periikö ne tyttö vai poika. No mutta, vielä on nelisen viikkoa aikaa päättää ennen sitä ultraa.

Pitkän ajan kuulumiset

Nyt mennään jo raskausviikolla 15 ja päivät päälle, pitkään aikaan ei ole ollut aikaa paneutua tämän blogin puolelle. Nyt kuitenkin alkaa suurin väsymys helpottamaan ja iltasella saa jo taistella unentulon kanssa jos päivällä nukukuu, niinpä taidan alkaa jättää ne päiväunet pois. Neitokainenkin on alkanut heräämään aamulla aikasemmin (ennen klo 8.40 nyt 7.15) joten on tärkeämpää nukkua sitten yöllä kunnolla.

Tähän väliin sitten viime kirjoituksen on mahtunut muutama neuvolakäynti, lääkäri ja eka ultra.

Enimmäinen lääkäri oli viikoilla 10+ ja siellä katsottiin se peristeinen kohdunsuuh- ja kaulan tilanne, sekä tälläkertaa katsottiin myös ultralla. Kait se katsoi huvin vuoksi tai siksi kun mukana oli myös lääkäriopiskelija, mutta jo siellä varmistui viikot ja se että tulokkaita olisi vain yksi. Huoh :) Neidin ekalla lääkärikäynnillä ei ultrattu, mutta tämä olikin eri kunnassa tälläkertaa. Kaikki hyvin, tosin neiti alkoi itkemään vierastamisesta ja oli koko tutkimuksen ajan vatsani päällä.

Ultra oli viikoilla 11+5 ja mitat arvioidusta lasketusta ajasta poikkesi vain parilla päivällä, laskettu aika pysyy siis 10.8.2012. Kaikki hyvin, ei liikaa niskaturvotusta ja verikokeissa käynnin jälkeen sain postissa tulokset että riski saada down-vauva on normaali. Vai miten se nyt menikään. Neiti oli isänsä kanssa mukana ja vähän ihmeissään kun huone oli hämärä ja omituinen, ultratäti meinasi alkaa itkettämään mutta isin syli ja äidin tutut kasvot pelastivat. Reipas tyttö. Oli jälleen yhtä hienoa nähdä miten uusi lapsenalku mahassa kasvaa, liikkui jo paljon ja hyvät kuvat saatiin. Ja tuntuu että viime kerrasta on vain hetki, vaikka todellisuudessa melkein 1,5 vuotta.

Neuvolakäynneillä kaikki ok, sydänäänet n.159. Jälleen sanoin että ei sitten arvailla sykkeen perusteella sukupuolta, mutta sanoi että tyttösykkeeltä tämä vaikuttaa. No, jos neidillä oli poikasyke niin kai tämä on sitten poika kun sillä on tyttösyke. Mutta neidinkin kanssa sykkeet tasaantuivat vasta 20 viikon jälkeen. Neiti ollut reipas joka käynnillä, alkaa jo tottua kun vuoronperään käydään siellä.

RV 15+3